Koska blogin aloittaminen on pelkkää tyhjää taulua ja siten täynnä lukemattomia mahdollisuuksia itsensä häpäisyyn, voi aloittaa vaikka kaikkein yksinkertaisimmista kliseistä.
Naiset, esim?
Minun on itse asiassa hyvin vaikea uskoa, että kukaan minua katsoessaan ajattelisi, että tuossapa on aikuinen nainen. Siis olen, ei sillä. Olen kolmekymmentä ja neljä vuotta vanha, nainen, sillä tavalla kai aikuinen.
Todellisuudessa ajattelisi varmaan esimerkiksi, että miksi tuo on pukeutunut kuin kassialma, ja kuinka se lompsii tuolla tavalla menemään, onko se nähnytkään kampaa. Esimerkiksi. Siis jos jostain syystä ajattelisi. Miksi tuo yrittää juosta tuohon bussiin ja uhmaa kaikin tavoin siinä painovoimaa, hyväluoja juokseeko tuo oikeasti. Esimerkiksi. Huomaako se, että sillä on kuraa kengässä, miten se nyt tuolla tavalla astui koirankakkaan. Onko se huomannut, että sen laukku on auki ja miksi siltä puuttuu nappi takista. Ymmärrätte idean?
Pitkään elättelin jotenkin sellaistakin illuusiota, etten yksinkertaisesti osaa meikata. Että ongelma on siinä, etten yksinkertaisesti osaa piirtää naamaani, vaikkakin entinen taidelukiolainen olen. Etten vaan nyt osaa, mutta joku toinen tekisi ihmeitä kasvoilleni. Taikoisi minusta esiin sen siistin, asiallisen ja huolitellut aikuisen naisen. Joka sitten kantaisi päällään ne siistit ja asialliset vaatteet.
Mutta ei. Kävin ammattilaisella meikattavana, ja lähdin otsa kurtussa peilin edestä pois. Näytin jälleen suttuisesti meikatulta mieheltä, ja puolentoista tunnin juhlien jälkeen vessan* peilissä näkyi punakka ja pönäkkä, tuskaisen näköinen aikuinen nainen, jonka meikki näytti tuhrulta. Tai siis. No sinne päin sen aikuisen naisen osalta. Kaunis, kuulas ja hyvä ihoni, jonka vuoksi ammattilainen ei tahtonut laittaa minulle peitevoidetta (mutta naistenlehdethän käskevät) oli lähinnä vitsi, mutta lohduttaudun sillä, että eipä kiristänyt ihoa sekään.
Ne vaatteet? Toki, ostin siistejä ja asiallisia. Käyn aikuisten naisten vaatekaupoissa, ja ostan laadukkaita vaatteita. Kalliin neulemekon, joka vetää rinnakkaistodellisuuksienkin nukkapallot itseensä. (Ei, en ole ostanut nukkaleikkuria, mutta kerran poistin toisesta neuleesta partaterällä nukkaa, koska se on näppärä niksivinkki, ja leikkasin siihen reiän, tietenkin leikkasin, olenhan minä.) Tyylikkäästä ja siististä kotelomekosta aukeaa helmasauma ja kengistä putosi kahden viikon jälkeen nappi. Sukat pyörivät jaloissa, kaikki sukat. Eivät sillä hyvällä tavalla.
Kaikki on heikun keikun.
Muttei sillä söpöllä, "katsokaan olen boheemi, eteerinen ja herttainen mutta silti aikuinen nainen"- tavalla.
Naiset, esim. Sellainen salaseura, joka on edelleen yhtä suuri mysteeri. Että voikin elää koko elämänsä naisena, ymmärtämättä niistä yhtään mitään.
* Sivuhuomautus, sen vessan oven kahva jäi käteeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti